perjantai 20. toukokuuta 2016

Digistrategia kulttuurisen kestävän kehityksen työkaluna

Strategioiden tavoite on ohjata toimintaa haluttuun suuntaan. Jos tämä ei toteudu, strategiatyö on epäonnistunut. Sama sääntö koskee koulujen digistrategioita. Sen vuoksi on tärkeää tunnistaa nykytilanne, jonka pohjalta tehdä sopivan yksinkertainen strategia.  

Strategia parhaimmillaan on kulttuurin muuttamista haluttuun suuntaan kulttuurilla, mutta hyväkin paperi toimii vain silloin kuin myös jalkauttamisessa onnistutaan. Päinvastoin taas huonon strategian tai jalkauttamisen epäonnistuminen vaikutus on päinvastainen; se lukitsee nykyisen tilan entistä tiukemmin vallitsevaksi ja vahvistaa käsitystä ettei organisaatiossa edes ole kehittämiselle tilaa tai tarvetta. 

Tämän vuoksi myös koulun tai kunnan digistrategiaa tehdessä tulisi huomioida ja ymmärtää vallitsevaa toimintakulttuuria hyvin. Vaikka edesmenneen johtamisprofessori Peter Druckerin kuuluisa lause ”Toimintakulttuuri syö strategian aamiaiseksi” on paljon käytetty, niin se kuvaa hyvin sitä totuutta, että pakottamalla ei haluttuun suuntaan päästä. Paremmin toimii autonomista toimintaa ja tiimityöskentelyä tukeva strategia, jossa toimintaa motivoi enemmän tunnistettujen vahvuuksien tukeminen kuin heikkouksien tai puutteiden korjaaminen, vaikka jälkimmäinen pohjimmaisena tavoitteena olisikin. Vahvuuksien tunnistaminen epäkohtien, valittamisen ja puutteiden esiin nostamisen sijaan strategian tekoprosessissa vahvistaa myös jo itsessään toimintakulttuurin muutosta haluttuun suuntaan. Kompleksiseen toimintakulttuuriin ja muihin toimintaa ohjaaviin strategioihin perehtyminen syvästi on selkeästi työläämpi reitti maaliin kuin geneerisen TVT-strategian kirjoittaminen itsenäisenä paperina. Vaiva kannattaa silti nähdä, jos tavoitteena on kouluyhteisön kestävästi kehittyvä toimintakulttuuri, eikä vain valmis strategiapaperi. 

Visioista vaikuttavuuteen 


Vaikka toimintakulttuuri ja -ympäristö on kompleksinen, niin se ei tarkoita että strategian tulisi olla. Essi Ryynin kirjoitti aikaisemmin mainiosti, että hyvä digistrategia on aina yksinkertainen ja ymmärrettävä. Usein kuitenkin digistrategia kirjoitetaan näyttönä kirjoittajien substanssista asiaan. Näin syntyy usein vaikeasti ymmärrettävä ja huonosti jalkautuva strategia, jota kyllä voi esitellä erilaisissa yhteyksissä selkä suorana. Valitettavasti käytännön vaikutukset jäävät kuitenkin pieniksi.  

Vaikeasti ymmärrettävien strategioiden ongelmaa kuvaa hyvin myös Maarika Mauryn väitöstutkimuksen havainnot suomalaisista yrityksistä: 




Jos suunta on siis 98 prosentilla työntekijöistä hukassa, niin ei kenenkään tarvitse ihmetellä miksi perille ei löydetä koskaan. Tosin jos johtokaan ei tiedä mitä ja miten tavoitellaan tai mitataan, niin ei välttämättä edes tiedetä että ollaan eksyksissä. Kuitenkin koulutkin ovat väistämättä osa käynnissä olevaa yhteiskuntien evoluutiota ja monesta suunnasta puskee aitojen sisään muutospaineita. Tällaisessa tilanteessa ilman strategiaa päädytään usein tilanteeseen, jossa organisaatiossa kaikki on alati tärkeää ja muuttuvaa, eikä mikään kestävästi muutu milloinkaan.

Yksi keino yksinkertaistaa digistrategiaa on lähteä liikkeelle siitä, millaista perillä oikeasti on. Tässä kohtaa on syytä välttää vielä komeita visiolauseita siitä, kuinka ollaan edelläkävijöitä tieto- ja viestintätekniikan käytössä Suomessa. Tärkeämpää on pohtia minkälaista vaikuttavuutta strategialla tavoitellaan yhteisön ihmisiin ja toimintakulttuuriin. Kun tavoite on saatu pohdittua auki, kannattaa pohtia myös minkälaisia oletuksia kirjoittajilla itsellään on muista suhteessa tavoitteeseen. Usein oletamme kollegoiden, esimiesten tai yhteisön kulttuurin toimivan tietyllä tapaa tai vaikka olevan kiinnostuneita samoista asioista kuin itse olemme. Näiden oletusten aukikirjoittaminen auttaa välttämään varsinaisen strategian osalta monta ansaa.

Esimerkiksi alla olevaa kaaviota voi käyttää apuna ennen varsinaista strategian kirjoitustyötä. Liikkeelle lähdetään tavoite edellä, eli oikealta. Prosessi kannattaa toistaa muutaman kerran, näin useimmiten kiteytykset selkeytyvät ja useampi oletus paljastuu.  


Alusta asti kannattaa pitää mielessä, että hyvä digistrategian tehtävä on tukea opettajien ja oppilaiden autonomiaa olemalla ymmärrettävä ja antamalla tilaa sekä apua ratkaista haasteita osana kehittyvää yhteisöä, sillä kestävä kulttuurin muutos syntyy aina yksilöiden vapaudesta tulla kuulluksi ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. 


Jere Rinne on Otavan Opiston osuuskunnan toimitusjohtaja ja toimi Opetushallituksen rahoittaman Virittäjät - TVT strategiat toimimaan hankkeen toisena kouluttajana. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti